Olin miehen kanssa viettämässä viikonloppua sukulaisissa ja tarjolla oli tämän tästä jos jonkinlaisia herkkuja. Myönnän hotkaisseeni mummoni luona iltapalaksi yhden lätyn mansikkahillolla ja yhden suklaakeksin.
Siinä kun suklaakeksiä murustelin kahvin kanssa ajattelin että onpa taivaallinen suklaakeksiherkku ja otanpa toisen. Mutta sitten mietein toisen kerran ja jätin ottamatta.
Aika iso muutos vanhaan minääni. Vanha minä olisi ottanut toisen keksin, kolmanen ja vielä neljännenkin.
Mies koitti eilen kauheasti että oltaisiin käyty hakemassa pizzat eräästä naapurikaupungin pizzeriasta. Ehdotus oli enemmän kuin houkutteleva, koska pizzeriassa on ainakin minun mielestäni parhaat pizzat mitä tiedän emmekä ole käyneet pizzalla kuukausiin.
Kuitenkin topakasti kieltäydyin. Pohdein asiaa kuitenkin hiljaa mielessänni ja kiusaus voitti. Totesin että mennääpä sittenkin hakemaan ne pizzat. Mutta ehkä oli vain minun onneni (ja lompakon), että pizzeria olikin poikkeuksellisesti mennyt kiinni jo aiemmin.
Taas on maanantai ja pitäisi pistää arki rullaamaan. Pitäisi muiden askareiden lomassa keretä taas uimahallille. Tuntuu jotenkin hirveän vaikealta lähteä, tekis mieli vaan olla ja huilata ja soffalla katsella leffoja.
Oheen yks uus kuva.
Vaikeaa ei ole se että ei syö herkkuja vaan se että osaa lopettaa ajoissa. Sä onnistuit, hienoa :)
VastaaPoistaTsemppiä paljon!
Onnittelut, nyt oot kyllä saanut itsekurin kuntoon! Ehkä mäkin vielä jonain päivänä pystyn tohon..
VastaaPoistamissä oot :o
VastaaPoistaolisi mukava kuulla kuulumisia.....
VastaaPoista